Tämänkertainen luento meni erittäin lähelle omaa ammattiani ja luennon aiheista meidänkin koululla on ollut puhetta. Pidin aiheita mielenkiintoisina, hyvin paljon edellä mainitun syyn takia.
Italialaisen Barilla-pastanvalmistajan mainoksen analyysi oli suorastaan hupaisaa. Vielä huvittavampaa siitä teki se, että käytämme omassa taloudessamme pääsääntöisesti kyseistä pastamerkkiä. Mainoksesta huomasi, palasissa analysoimalla, että kuinka katsojalle syötetään vaikka mitä kuvien kautta, silti sanaakaan sanomatta. Tähän liittyi olennaisesti kuvan ja äänen suhde. Kuten tunnilla eräs sanoikin, mainos oli tavallaan osana italialaista tapakasvatusta ja kulttuuri näyki vahvasti mainoksesta.
Katsoimme lisäksi Dieselin "farkkumainoksen", joka pyrkii saamaan ihmisten huomion hyvin omituisilla mainoksilla, joista ei edes tiedä niiden mainostavan farkkuja ennen lopputekstiä.
En voinut olla ajattelematta, että mitä keinoja tulevaisuuden mainonta tulee käyttämään, kun mainokset alkavat olla niin omituisia, ettei kukaan enää jaksa kiinnittää niihinkään huomiotaan. Kehitetäänkö tekniikkaa vai palataanko taaksepäin? Tämä tuli mieleen myös käydessäni katsomassa Ice Age 3D:n. Olihan se hieno, varsinkin kun ekaa kertaa elämässään näki 3D-elokuvan. Mutta tiedän, että katsoessani useammin vastaavanlaisia elokuvia, hohto haihtuisi hyvin pian pois. Nyt pidän sitä lähinnä elokuvateattereiden selviytymistekniikkana, jona se voi vielä vähän aikaa toimiakin. Mutta entä sitten kun tekniikka kehittyy niin, että mattimeikäläinenkin voi nauttia kotonaan 3D-elämyksistä?
Kiinnostavaa oli myös tunnilla esiin tullut toinen asia: mm. valokuvissa nähdään vain osatotuus tilanteesta. Tämähän on tavallaan ihan selvää, mutta kuinka monta kertaa jotain kuvaa/uutisleikettä katsoessaan tätä tulee ajatelleeksi? Oikean tekstin yhteydessä (tai vielä jopa musiikinkin) kanssa saattaa kriittinen katsantakanta osoittautua hankalammaksi toteuttaa. Mutta osatotuuden kertomiseen juuri esimerkiksi sanomalehtien kuvien idea perustuukin. Näytetään vain mikä on oleellista ja kiinnitetään lukijoiden huomio siihen. Muuten pitäisi näyttää kaikki, mikä on mahdotonta. Mutta luulen, että siinäkin tapauksessa, että olisi mahdollista näyttää kaikki, ihmiset vetäisivät samasta tilanteesta omanlaisia johtopäätöksiään. Se, mikä on oleellista toisen mielestä, ei ole välttämättä toisen. Samasta aiheesta pitäisi siis päästä lukemaan monesta eri lähteestä, jolloin toivottavasti eri tulkinnoista pystyisi vetämään oman johtopäätöksensä (mikä ei ole välttämättä se oikea, tämä vaatisi varmaankin henkilökohtaisen paikallaolon).
Luento laittoi taas mielen "varpailleen" ja tutkimaan ympäröivää mediamaailmaa jälleen kerran hieman kriittisemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti