Viimeinen luentokerta

Lueskelin blogia, jossa ihmeteltiin mediakasvatuksen näkymisen puuttumista kouluissa vaikka se on sisällettynä opintosuunnitelmaan. Asiaa en niinkään aiemmin ole ajatellut, mutta vaikka kouluissa kaikki opettajat suinkaan eivät ole vanhemman sukupolven edustajia, voisiko kyse olla pelkästään siitä, että tietoa ei ole opettavallakaan tasolla tarpeeksi. Ehkä medialukutaito tiedostetaan, mutta sen merkitystä käytännössä ei osata nähdä tarpeeksi laajalti jotta pystyttäisiin näkemään sen hyödyllisyys. Tämä on tietenkin vain omaa spekulointiani, mutta jotenkin näen sen niin, ettei mahdollisuus ole välttämättä ihan pois suljettu. Tarvitaan opettajan oma kiinnostus mediaa kohtaan, jotta voisi olettaa että hän siirtäisi motivaatiotaan myös mediakasvatuksessa. On paljon puhe siitä, kuinka meidän aikamme nuoret ovat kasvaneet mediaan ja digitaaliseen maailmaan. Mutta itselleni hieman yllätyksenä tuli kerran ikäiseni henkilö, joka sanoi välttelevänsä tietokonetta viimeiseen asti. En sano sen olevan huono asia, mutta jos opettaja on samanhenkinen, miten voi olettaa hänellä olevan motivaatiota opettaa medialukutaitoa kun hänellä itselläänkään ei ole siihen luontaista kiinnostusta?

Tekijänoikeus on myös mielenkiintoinen ilmiö, josta tunnilla puhuttiin. Tästä tosiaan oli sukupolvien välillä erinäisiä mielipiteitä, mikä oli vain mielenkiintoista. Vaikka ns. kuilu oli nähtävissä, se ei tehnyt toisesta näkökulmasta sen huonompaa kuin toisesta. Kuten sanottu, kyse oli näkökulmasta. Kyse siitä, että joku käyttää luvatta kuvaasi internetissä on hyvin aiheellinen. Mutta aiheellinen on mielestäni myös tiedostaa se, että Internet on tehty jakamista varten. Kannatan tekijänoikeuksia ja niitä tulee mielestäni kunnioittaa. Mutta internetiin lataavan tulee myös muistaa, että kaikki eivät tätä periaatetta noudata. Tietoisuus siitä, että vaikka kuinka olisit suojannut työsi tekijänoikeuksilla ja vesileimoilla ei estä ihmisiä käyttämästä kuvia niille tarkoittamattomiin yhteyksiin. Laittaessani kuvia internetiin olen tästä erittäinkin tietoinen. Kuvat tai materiaali, joita en halua muiden millään saralla kopioivan tms, en laita. Se on varmin tapa säästyä mielipahalta.

Tähän liittyy myös koulutukseeni liittyvä aspekti. Se on hyvin mielenkiintoinen ja sosiaalisesti (tai yleisesti) hyväksytty käsitys. Tehdessämme esimerkiksi internetsivujen ulkoasua meidän jopa oleteteaan käyttävän jo valmiiksi käytettyjä malleja. Tämä tietenkin sulkee ulkopuolelle suoranaisen plagioinnin, joka taas ei ole yleisesti hyväksyttyä. Mutta se, miten hyväksi huomattu navigaatio on toteutettu joskus jossain, taas lähes käsketään kopiomaan. Kyse on totutuista malleista. Idea lähtee käyttäjälähtöisestä ajattelusta, jossa käyttäjää pyritään rasittamaan mahdollisimman vähän. Nyrkkisääntönä meille siis opetetaan, että jos joku on jossain tehnyt mallin, joka toimii - käytä sitä. Kopioi malli, mutta tee siitä omanlaisesi. Näin sanovat ammattilaiset ja niin he myös itse tekevät. Ja koska tämä on alalla vallitseva käytäntö, kaikki tietää julkaistessaan jotain uutta ja toimivaa, että jossain vaiheessa ilmestyy kilpailija joka käyttää samaa mallia. Kenties vielä hieman paranneltuna. En ole ihan varma, kuinka paljon kiistoja tällaisista tapauksista on tekijänoikeuden puolelta, mutta luulen, että asiat ovat hyvin nopeasti ratkaistu. Tiedän tapauksia, jossa on kysytty että minkälaiset tekijänoikeudet ovat soikealla napilla.

Puhetta oli myös lasten medialukutaitojen opettamisesta. Melipiteiksi menee, mutta mielestäni tässä on suuressa roolissa vastuu. On toisaalta turha alkaa miettiä, kenen vastuulla medialukutaitojen opettaminen on. Mutta voi sanoa, että erittäin pitkälle opitut mallit tulevat kotoa. Koulu, koti ovat paikkoja jossa kouluikäinen lapsi aikaansa eniten viettää, joten voisi olettaa että näkökulmaan vaikuttaa näiden paikkojen mielipide. Jos mielipiteet ovat ristiriidassa, taistellaan siitä, kumpi osapuoli saa luotua myönteisemmän vaikutuksen. Tai sitten lapsi hylkää kokonaan molemmat mielipiteet ja omaksuu kaveripiirinsä käytännön. Mutta näihinkin vaikuttavat niin paljon ympäristö ja yksilö omana itsenään, että siitä oikeastaan on vaikea vetää mitään johtopäätöksiä. Sitä pitäisin kuitenkin suhteellisen varmana, että ns. oikeaoppiseen medialukutaitoon tarvitaan yleensä joku joka ohjaa tai ainakin sysää liikkeelle. Tämä edellyttää että lapsella on motivaatiota ottaa asioista selvää. Toisaalta sittenkin ohjausta tarvitaan, sillä lapsen kokemustaso vaikka teknisesti saattaisikin olla eritäin hyvä, muu kokemus todellisuudesta voi olla erittäin vajavainen.